Mozartista Beethoveniin

Kuten blogini alaotsikosta ilmenee, käsittelen tosiasioiden, eli musiikin ja historian lisäksi tarinoita, useimmiten Beethoveniin liittyviä. Monet niistä eivät läpäise musiikkitieteen tiheää seulaa, mutta ohjenuoranani tässä on Giordano Brunon  kirjoittamaksi sanottu ajatus: Se non è vero, è molto ben trovato, kotoisana käännöksenä ”pien vale on puhhee kaunistus”. Tai niin kuin asia ilmaistaan John Fordin elokuvassa Mies joka ampui Liberty Valancen:

 

Beethoveniin liittyviä legendoja on painettu totuuksina valtavat määrät, ja ne ovat väistämättä muokanneet mielikuviamme säveltäjästä. Kenties tämän projektin yksi tavoite onkin tuoda esiin ja vähitellen purkaa säveltäjään liittyviä stereotypioita.

Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin aikaisempi, ehkä hieman epävirallinen projekti liittyi Mozartin sinfonioihin. 1980-luvulta alkaen olemme soittaneet lähes kaikki Mozartin sinfoniat kapellimestari Juha Kankaan johdolla. Mozart oli Beethovenin nuoruusvuosien suuri esikuva. 1800-luvulla levisi historiankirjoihin saakka tarina näiden kahden säveltäjän tapaamisesta Beethovenin ensimmäisen Wienin-vierailun aikana vuonna 1787.  Muistelen lukeneeni kauan sitten tarinan, jossa keisarilliseen Wieniin saapui (siihen verrattuna) maalaismaisesta kotikaupungistaan Bonnista nuhjuisesti pukeutunut, vielä 16-vuotias Beethoven. Hän koputti hienostokaupunginosassa asuneen Mozartin ovelle (asunnossa on nykyään Mozartin kotimuseo) ja outoa murretta puhuen pyysi saada tavata esikuvaansa. En ole pystynyt paikallistamaan tuota kertomusta, mutta Otavan Suuri musiikkikirja vuodelta 1957 kertoo tarinan jatkon:

– – – [Bonnin] vaaliruhtinas lähetti hänet omalla kustannuksellaan Wieniin opiskelemaan. Siellä hänellä oli kerran tilaisuus improvisoida Mozartin kuullen. Tämä ei aluksi ollut hänestä erikoisen innostunut, koska oletti Beethovenin valmistautuneen edeltä käsin, mutta kun Beethoven oli improvisoinut mestarin itsensä antamasta teemasta ja lopettanut soittonsa täydelliseen fuugaan, tämä oli haltioissaan. ”Pitäkää hänet mielessänne!” hänen kerrotaan huudahtaneen. ”Tuosta pojasta tulee vielä kerran kuuluisuus.”

Sittemmin tarina Mozartin ja Beethovenin tapaamisesta on todisteiden puuttuessa ammuttu useita kertoja alas, kunnes vuonna 2006 ilmestyi Dieter Haberlin tutkielma, jonka mukaan Beethoven viipyi 1787 Wienissä peräti kymmenen viikkoa aiemmin oletetun kahden viikon asemesta. Arvostetun Beethoven-tutkijan Lewis Lockwoodin mukaan hän saattoi tuolloin hyvinkin tavata Mozartin. Tutkimattomat ovat musiikkitieteen tiet… 

Joka tapauksessa Beethovenin tiedetään nuoruusvuosinaan usein käyttäneen Mozartin musiikkia omien sävellystensä mallina. Siinä ei edes ole mitään poikkeuksellista, edellisten sukupolvien mestareilta kopioiminen ja heidän tyylinsä omaksuminen tätä kautta on aina ollut tärkeä osa klassiseen musiikkiin kouluttautumista. Mozartin esikuvallisuuden Beethoven tiedosti itsekin. Hän kirjoitti erääseen luonnoskirjaansa vuoden 1790 vaiheilla ensin ikään kuin omanaan c-molli-taitteen 6/8-tahtilajissa ja myöhemmin sen viereen: ”koko tämä jakso on varastettu Mozartin C-duuri-sinfoniasta, jossa Andante on 6/8-tahtilajissa”. Vielä myöhemmin samalle sivulle ilmestyi uusi luonnos ja sen viereen kirjoitus: ”Beethoven itse” .

Kuten aina, myös syksyllä 2018 Wolfgang Amadeus Mozart on hyvin esillä Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin kausiohjelmassa. Klaus Mäkelän johtama syyskauden avaus (8.9.) pitää sisällään etupäässä  Mozartin musiikkia. Pianotaiteilija Eero Heinonen soittaa solistina C-duuri-pianokonsertossa KV 503 vuodelta 1786. Teos on Mozartin pianokonsertoista sinfonisin, mikä tarkoittaa tässä tapauksessa erityisesti rakenteen yhtenäisyyttä ja sävelaiheiden tiettyä, sanottaisiinko yleispätevyyttä. Tämänkin teoksen on nähty vaikuttaneen Beethoveniin, mm. hänen neljänteen pianokonserttoonsa.

Kiinnostava yhteys Beethoveniin on Mozartin konserton ensimmäisessä osassa taajaan käytetty rytmiaihe:

Mozartin kohtalorytmi

Tai kuunneltuna, täällä KPKO:nkin solistina esiintyneen Murray Perahian ja English Chamber Orchestran esittämänä. Lähes koko osan ajan läsnä oleva rytmiaihe esiintyy ensimmäisen kerran alkufanfaareiden jälkeen kohdassa 0:33.

Tiivistyneimmässä muodossaan aihe kuulostaa tältä:

Rytmin yhteys Beethovenin 5. sinfonian (ns. Kohtalonsinfonian – esitetään Kokkolassa 29.11.2019 John Storgårdsin johdolla) perusmotiiviin on selvä:

Beethoven-kohtalo2

Musiikkien luonne on toki täysin erilainen, suorastaan päinvastainen, mutta aiheen käyttö osan keskeisenä motiivina on huomiota herättävän samantapaista. Ja kun Beethovenin Kohtalonsinfonian perusmotiivia joskus kuvataan (jälleen epäautenttisella) säveltäjäsitaatilla ”näin kohtalo kolkuttaa ovelle”, voi pienen lisätwistin jälkeen lisätä legendaan kierroksia ja todeta Mozartin pianokonserton motiivista: ”näin Beethoven kolkutti Mozartin ovelle”. (Harmi vain, että konsertto valmistui jo joulukuussa 1786, vähän ennen säveltäjien oletettua tapaamista!)

Vielä sananen pianokonserton ensimmäisen osan ns. sivuteemasta:

Jos jollekulle tulee tästä mieleen Ranskan kansallislaulu Marseljeesi, hienoa! Melodioiden yhteiset piirteet ovat kuitenkin sattumaa, Marseljeesi syntyi vasta Ranskan vallankumouksen jälkeen vuonna 1792. Vallankumouksen seurausilmiöt puolestaan liittyvät kovastikin Beethoveniin, mutta siitä myöhemmin, viimeistään Sakari Oramon johtaman kolmannen sinfonian esityksen (8.2.2019) aikoihin.

Mozart sävelsi kesällä 1788 nopeassa tahdissa kolme viimeistä sinfoniaansa. Niistä viimeinen, C-duuri-sinfonia KV 551 valmistui 10. elokuuta. Siihen tarttui myöhemmin pysyvästi kustantajan antama lisänimi Jupiter, joka onkin melko osuva: muinaisen Rooman mytologian jumalhahmon mukaan nimetyn teoksen musiikki on ylevästi hymyilevää, suorastaan ylijumalaisen suvereenia taidetta.

Jonkinlainen vähintään symbolinen yhteys on siinä, että Mozartin viimeinen ja Beethovenin ensimmäinen sinfonia ovat samassa sävellajissa. Teosten välillä on nähty muitakin yhteyksiä, kuten että Beethovenin sanotaan käyttäneen sinfoniansa ensimmäisen osan kehittelyjakson mallina Jupiter-sinfonian vastaavaa jaksoa. Sinfoniat ovat kuitenkin perusolemukseltaan erilaisia. Siinä missä Mozartin C-duuri säteilee kuohuvimmillaankin klassista tasapainoa, maanläheinen Beethoven avaa ensimmäisellä sinfoniallaan ovia tulevalle kehitykselleen ja romantiikan aikakaudelle.

Seuraavassa postauksessani kerron lisää Beethovenin ensimmäisestä sinfoniasta ja mm. sen kantaesityksestä. On muuten mahdollista, ehkä jopa todenäköistä, että tuossa pitkässä konsertissa 2. huhtikuuta vuonna 1800 Wienin Burgtheaterissa kuultiin alkunumerona juuri Mozartin Jupiter-sinfonia…

Tietoa kirjoittajasta

kpko-beethovenprojekti

Lauri Pulakka on Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin 1. soolosellisti, ohjelmistokoordinoija sekä musiikin tohtori, joka on kiinnostunut vähän kaikesta musiikkiin, historiaan ja elämään liittyvästä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s