Ensi lauantain konsertin alkusoitto palauttaa meidät 1800-luvun alkuun. Beethoven sävelsi ainoan täysimittaisen balettinsa Die Geschöpfe des Prometheus (Prometheuksen luomukset) vuosina 1800—1801, pian ensimmäisen sinfoniansa jälkeen. Nuori säveltäjä oli luonut maineensa pianovirtuoosina ja instrumentaalimusiikin säveltäjänä, ja baletin vaatima kuvaileva, värikäs näyttämömusiikki oli hänelle uusi aluevaltaus. Baletin alkuperäinen libretto ja koreografia ovat kadonneet, mutta aikalaiskuvauksista ja baletin säilyneestä musiikista voi päätellä jotain teoksen dramaturgiasta. Leipzigissa ilmestyvä lehti Zeitung für die elegante Welt tiivisti arvostelussaan vuodelta 1801 tämän ”sankarillis-allegorisen” baletin juonen seuraavasti:
Prometheus pelastaa ihmiset heidän omalta välinpitämättömyydeltään, tekee heidät paremmiksi tiedon ja taiteen avulla ja kohottaa heidät moraaliseen tietoisuuteen.
Jumalilta tulen ryöstävä antiikin myyttien Prometheus-hahmo on kuin luovan taiteilijan arkkityyppi, johon Beethovenin on varmasti ollut helppo samaistua. Ei tarvita paljon mielikuvitusta, jotta voisi ajatella Beethovenin nähneen Prometheuksessa oman kuvansa: puolijumalainen titaani (Beethoven), joka varastaa jumalilta tulen (musiikin) ja lahjoittaa sen ylentävät ominaisuudet ihmiskunnalle, joutuu rangaistukseksi kahlituksi kallioon, missä kotka käy päivittäin nokkimassa hänen maksaansa kolmenkymmenen vuoden ajan (kuulo- ja muut terveysongelmat) – jopa Prometheuksen nimi, ”ennalta-ajatteleva” sopii Beethovenin lukemattomiin luonnoksiin perustuvaan sävellystapaan. Millekään tälle ei tietenkään löydy suoria todisteita, mutta Beethoven-sitaatit kuten ”vain taide ja tiede nostavat ihmisen jumaluuteen” osoittavat hänen taiteiljaeetoksensa.
Baletti saavutti varsin suuren suosion wieniläisyleisön keskuudessa. Sen musiikki sisältää kaikkiaan 17 numeroa, jotka on orkestroitu kekseliäästi; soitinvalikoima sisältää jopa harpun ja basettitorven. Konsertissa kuultava teoksen alkusoitto tiivistää noin viiden minuutin kestoonsa erilaisia musiikillisia karakteereja: alun rajujen sointujen ja laulavan hitaan johdannon jälkeen seuraa pääjakso, virtuoosia kuviointeja sisältävä, ooppera-alkusoittomainen Allegro molto con brio. Oopperamaisuuteen kiinnitti huomiota ensiesityksen arvostelija, moitittuaan ensin toteutuksen staattista näyttämökuvaa:
Musiikkikaan ei täysin täyttänyt odotuksia, vaikkakin se on tavanomaista parempaa. – – – Sitä, että hän kirjoittaa liian oppineesti balettiin ja ottaa liian vähän huomioon tanssin vaatimukset ei tarvitse epäillä. Kaikki on tarpeettoman suureellista ajanvietteen näkökulmasta, ja sitähän baletin oikeastaan pitäisi olla. Tämä alkoi jo alkusoitosta. Missä tahansa merkityksellisessä oopperassa se olisi oikealla paikallaan ja tekisi oikeanlaisen vaikutuksen.
KPKO:n Beethoven-projekti jää neljännen sinfonia esityksen myötä kesätauolle, samoin blogini. Tässä vaiheessa on hyvä luoda nopea katsaus siihen, missä vaiheessa säveltäjä on urallaan ja elämässään neljännen sinfonian aikoihin, vuonna 1806.
Beethovenin valtavasta tuotteliaisuudesta 1800-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana on jo ollut puhetta. Tuotanto piti sisällään voittopuolisesti soitinmusiikkia. Beethoven saavutti maineensa pianistina ja instrumentaalimusiikin säveltäjänä. Myös hänen jälkimaineensa perustuu ”absoluuttiselle” soitinmusiikille.
Beethovenin suhde oopperaan oli ongelmallinen. Barokin ajoista saakka ooppera oli ollut julkisen musiikkielämän keskiössä – jos säveltäjä halusi todella menestyä, hänen tuli kunnostautua oopperasäveltäjänä. Beethovenin elämän aikana asetelma muuttui, ja paljolti hänen omasta vaikutuksestaan. Italia säilyi oopperamaana, mutta varsinkin Keski-Euroopassa sen rinnalle arvostuksessa nousi sinfoninen musiikki. Beethovenkin halusi kokeilla taitojaan ja menestyä aikansa kuningaslajissa. Hänen ainoa oopperansa Fidelio sai kantaesityksensä marraskuussa 1805. Jo toukokuussa Allgemeine musikalische Zeitung kirjoitti, että tapausta ”tätä teosta, jossa Beethoven ensimmäistä kertaa esittäytyy draamallisen musiikin säveltäjänä, odotetaan malttamattomasti”. Kantaesitys oli kuitenkin floppi: lehtitietojen mukaan yleisöä oli vähän, suosionosoitukset vaisut, eikä arvostelijan käsitys Beethovenista vokaalimusiikin säveltäjänä tullut lainkaan suotuisammaksi. Uusitun version kantaesitys muutamaa kuukautta myöhemmin menestyi hieman paremmin, mutta vasta vuoden 1814 versio saavutti varauksetonta suosiota.
Beethovenin kiihkeä sävellystahti hidastui 1810-luvun lähestyessä, arvatenkin monesta syystä, ei vähiten eräiden yksityiselämän tapausten takia. Eräs merkittävä sellainen oli, kun säveltäjän veli Kaspar Karl avioitui Johanna Reissin kanssa vuonna 1806. Heille syntyi Karl-nimen saanut lapsi viisi kuukautta häiden jälkeen. Beethoven vastusti avioliittoa ja katkaisi välinsä pariskuntaan vuosiksi. 1810-luvulla, veljen kuoleman jälkeen, alkoi vuosia kestänyt, täydeksi riidaksi yltynyt huoltajuuskiista säveltäjän ja lesken välillä. Karl-pojan huoltajuuden saaminen muodostui Beethovenille pakkomielteeksi, jonka täytyi kuluttaa valtavasti hänen luomisvoimaansa.
Beethovenin kuurous paheni vähitellen kaiken aikaa. Jotain hyvin kiinnostavaa ja jopa liikuttavaa on siinä, että hänen viimeiset täysin koetut akustiset muistonsa ovat 1700- ja 1800-lukujen vaihteesta. Syksyllä lähempään käsittelyyn tulevan Pastoraalisinfonian linnut eivät siis enää laulaneet Beethovenille sävellystyön aikaisilla kävelyretkillä, vaan ainoastaan hänen muistoissaan.
Beethoven oli muutenkin koko elämänsä hyvin sairaalloinen. Jari Sinkkonen kuvaa kirjassaan Nerouden lähteillä säveltäjän sairaskertomusta läpi vuosien. Se on karua luettavaa: on käsittämätöntä, että hän pystyi luomaan kaikkien vaivojensa keskellä niin aidosti elämänmyönteistä musiikkia kuin esimerkiksi neljäs sinfonia. Taustalla voi nähdä varhaisemman musiikin estetiikan, joka lienee vaikuttanut Beethoveniin ainakin hänen saamansa koulutuksen kautta: säveltäjä ei kuvaa omia henkilökohtaisia tunteitaan, vaan näkökulma on laajempi. Silti oma johtopäätökseni on, että Beethovenille musiikki oli toinen todellisuus, ehkä jopa reaalimaailmaa aidommin olemassa oleva. Hän eli tässäkin suhteessa kahden aikakauden rajalla. Vaikka jumalten tuli oli jo ryöstetty ja musiikki kohotettu ajanvietteestä ylevöittäväksi taiteeksi, romantiikan idea oman sydänverensä paperille vuodattavasta taiteilijasta oli vasta syntymässä.
Beethoven 2018—2020 