Pitkä kesätauko on päättynyt ja on aika palata Beethovenin pariin! Marraskuun 29:nä päivänä jatkuu Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin Beethoven-sarja sinfonioilla 5 ja 6 sekä kahdella romanssilla viululle ja orkesterille, kapellimestari-solistina John Storgårds. Konsertit jatkuvat jo reilua kuukautta myöhemmin, kun Sakari Oramo saapuu johtamaan seitsemännen sinfonian 10. tammikuuta. Maaliskuun 14:nä päivänä on vuorossa kahdeksas sinfonia Juha Kankaan johdolla, eli harppaamme urakkaamme eteenpäin neljän sinfonian verran neljässä kuukaudessa. Eräänlaisena spin-off-sarjana alkaa myös Beethovenin sello-piano-tuotannon esittäminen: orkesterin sellistit esittävät pianistiystäviensä kanssa säveltäjän viisi sellosonaattia ja kolme variaatioteosta kolmessa konsertissa vuoden 2020 aikana. Tämä Raatihuoneen salissa toteutuva sarja alkaa sunnuntaina 9.2., kun Kirill Kozlovski ja minä soitamme säveltäjän kaksi sellosonaattia ja kaksi variaatioteosta. Toukokuussa (15.5.) on vuorossa Janne Virkkala ja Joel Papinoja; Beethovenin lisäksi kuullaan Schumannin ja Martinůn musiikkia. Syyskaudella odotettavissa on vielä Ulla Lampelan ja Sonja Fräkin konsertti.
Edellisessä postauksessani viime huhtikuussa jätimme Beethovenin keskelle tuotteliainta, ns sankarillista sävellyskauttaan. Ulkoisesti säveltäjän elämä kulki tuttuja latuja: Heiligenstadtin testamentin aikaisen henkisen nollapisteen jälkeen luomisvoima purkautui edelleen valtavalla, joskin vähitellen hidastuvalla voimalla, ylhäiset suosijat ja mesenaatit jatkoivat tukeaan, kansainvälinen maine kasvoi. Tuttua Beethovenille oli myös jatkuva muuttaminen asunnosta toiseen. Laskentatavat vaihtelevat, mutta hänellä tiedetään ollen n. 70 eri osoitetta Wienissä; mukana luvussa ovat myös kesäasunnot. Suurena luonnon ystävänä Beethoven muutti usein kesäksi maaseudulle Wienin läheisyyteen.
Säveltäjän kuulo heikkeni tasaiseen tahtiin. Etenevän kuurouden salailu ei enää onnistunut. Vuodelta 1806 on säilynyt jousikvarteton opus 59 nro 3 luonnokseen kirjoitettu toteamus: ”kuuroutesi ei voi enää pysyä salassa, ei edes taiteessa.” Mitä tarkoittaa ”ei edes taiteessa”? Veikkaukseni on, että Beethoven näki musiikkinsa kulkevan maailmaan, jossa kukaan ei ollut vieraillut: kohti sisäisten äänten kuuntelua, äärimmäistä omaperäisyyttä vailla ulkoista halua miellyttää ja toteuttaa musiikille asetettuja sosiaalisia tehtäviä.
Lähitulevaisuuden postauksissani upotaan viidennen ja kuudennen sinfonian maailmaan. Nuo sinfoniat kantaesitettiin samassa mammuttimaisessa konsertissa 22. joulukuuta 1808. Teokset ovat keskenään toistensa vastakohtia. Viidennessä sinfoniassa sävelkieli on keskitettyä ja kokonaisdramaturgia etenee per aspera ad astra, vaikeuksien kautta voittoon. Kuudennen sinfonian maailma on idyllinen maaseutuympäristö ja sen herättämien tunteiden ilmaisu.
Tuo joulukuinen konsertti Theater an der Wienissä lähes 211 vuotta sitten oli yksi musiikin historian merkittäviä hetkiä. Nelisen tuntia kestäneen tilaisuuden ohjelma oli jättiläismäinen: sinfonioiden lisäksi siinä kuultiin eräs konserttiaaria, osia C-duuri-messusta, neljäs pianokonsertto, Fantasia pianolle, kuorolle ja orkesterille sekä säveltäjän omaa improvisointia. 38-vuotias Beethoven myös todennäköisesti johti orkesteria. Olosuhteet eivät olleet lainkaan suotuisat: sali oli kylmä, ohjelmaa harjoiteltu liian vähän eivätkä kaikki esiintyjät olleet teosten asettamien vaatimusten tasolla. Takuuvarma todiste konsertin historiallisesta merkittävyydestä on, että sille on omistettu oma Wikipedia-artikkelinsa. Siitä ilmenee muun muassa, että konserttiaarian solistiksi oli viime hetkessä kiinnitetty kokematon teini-ikäinen tyttö (neiti Josephine Killitschgy, Beethovenin ystävän, viulisti Schuppanzighin käly), koska Beethoven oli loukannut alkuperäistä solistia, sekä seuraava tapaus, jonka on kertonut aikalaismuusikko Ignaz von Seyfried:
Kun mestari toi harjoituksiin Fantasiansa pianolle, kuorolle ja orkesterille, hän sopi kanssani kiireen keskellä – stemmat olivat tavalliseen tapaan vielä musteesta kosteita – että toinen variaatio soitetaan ilman kertausta. Konsertissa, luomisvoimansa valtaamana, hän kuitenkin unohti kaikki antamansa ohjeet ja teki kertauksen orkesterin jatkaessa, mikä ei kuulostanut lainkaan mieltäylentävältä. Hitusen liian myöhään konserttimesteri Unrath huomasi virheen, katsoi yllättyneenä kollegojaan, lopetti soiton ja huudahti kuivasti: ”Vielä kerran!”.
Vastaavat tilanteet ovat varmasti tuttuja kaikille nykypäivänkin muusikoille! Beethoven lienee tosiaan ollut joko ”luomisvoimansa valtaama” tai jo niin huonokuuloinen, ettei itse ensimmäisenä huomannut tapausta.
Sävellyskonserttia Theater an der Wienissä valmisteltiin pitkään, mutta sen ajankohtaa oli useita kertoja siirretty eteenpäin. Taustalla lienee vaikuttanut Beethovenin edelllisenä vuonna tekemä tarjous säveltää tuntuvaa korvausta vastaan teatterin konsertteihin uusia teoksia. Ehdotus hylättiin, ja suivaantunut Beethoven suunnitteli muuttoa Jerome Bonaparten hovimuusikoksi Kasseliin. Säveltäjän uskolliset ystävät arkkiherttua Rudolf, ruhtinas Lobkowitz ja ruhtinas Kinsky saivat hänet luopumaan tästä ajatuksesta tarjoamalla 4000 floriinin vuotuisen maksun vastineeksi Wieniin jäämisestä. Tätä avustusta maksettiinkin usean vuoden ajan.
Beethovenin ihmissuhdetaidossa oli tunnetusti korjaamisen varaa. Hän oli jo etukäteen suututtanut paitsi sopraanosolistinsa, myös kokonaisen orkesterin. Vain reilua kuukautta ennen omaa sävellyskonserttiaan, 15. marraskuuta 1808, hän esiintyi hyväntekeväisyyskonsertissa Theater an Wienissä. Sen harjoituksissa säveltäjän ja orkesterin välit kärjistyivät niin, että muusikot eivät enää päästäneet Beethovenia eteensä, vaan hänen täytyi odottaa lämpiössä, ja kesti kauan, ennen kuin riita sovittiin. Joulukuun konsertin kohdalla muusikoiden kiireisen keikkakalenterin tiedetään vaikeuttaneen orkesterin kokoamista, mutta myös hankalan tyypin maine lienee vähentänyt kaupungin parhaiden muusikoiden kiinnostusta tulla Beethovenin alaisuuteen.
Konsertin saamaan vastaanottoon palaan myöhemmin. Lopuksi vain pieni yksityiskohta, joka kuvaa hyvin Beethovenin pitkäjänteistä sävellystapaa:
Nopeasti syntyneessä, tilapäissävellyksen leiman saaneessa Koraalifantasiassa on jo enemmän kuin idullaan teema, joka lopulta viitisentoista vuotta myöhemmin löysi tiensä yhdeksännen sinfonian finaaliin.
Beethoven 2018—2020 