Per aspera ad astra

”Vaikeuksien kautta tähtiin”. Tämä antiikin ajoilta periytyvä toteamus sopii moniin asioihin, harvinaisen osuvasti myös viidennen sinfonian kokonaisrakenteen kuvaamiseen.  Käyn tässä läpi vielä ennen Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin ensi perjantain konserttia viidennen sinfonian musiikkiesimerkkien avulla. Seuraavassa postauksessani saman kohtelun saa Pastoraalisinfonia.

Kaikkien aikojen kuuluisin sinfonian alku ansaitsee kuvan partituurista:

 

Kohtaloscore, alku

Ja tältähän se kuulostaa:

Kolmen lyhyen ja yhden pitkän äänen muodostama motiivi on c-molli-sinfonian ensimmäisen osan tärkein rakennusmateriaali. Se on läsnä lähes keskeytyksettä, joko huomion keskipisteenä, kuten alussa, tai orkesterikudoksen osana, kuten tämän esimerkin säestyskuvioissa:

Tämä äärimmilleen viety muodon keskittyminen heijastuu teoksen muihin osiin. Sen avulla viidenteen sinfoniaan voi luoda narratiivin, tarinan kohtalosta, joka teoksen alussa on musertavan voimakas, mutta jonka voittajaksi yksilö lopulta selviää. Tosin jotkut musiikin tutkijat pitävät ajatusta siitä, että Beethoven olisi tietoisesti luonut teoksen kokonaismuotoa tämän yksinkertaisen ja paljon käytetyn rytmiaiheen avulla vähintäänkin kyseenalaisena ylianalysointina. Ja kuten täällä kuvailemani Mozartin pianokonsertto osoittaa, kolmen lyhyen ja yhden pitkän sävelen rytmimotiivi ei todellakaan ollut Beethovenin yksityisomistuksessa! Silti ”kohtaloaiheen” on joskus haluttu nähdä piilevänä esimerkiksi toisen osan säestyskuvioissa; edellä kuvaillun narratiivin mukaisesti tässäkin voi  kuvitella kohtalon vaanimassa idyllin keskellä:

Kohtalonsinfonia, säestyskuvio

Sen sijaan kolmannessa osassa ja neljännen osan keskellä yhdelle säveltasolle pelkistetty rytmiaihe on sen verran tunnistettava ja rakenteen kannalta tärkeä elementti, että voi hyvinkin arvella Beethovenin tietoisesti luoneen sen avulla yhteyttä teoksen alun motiivin kanssa.

Myös viimeisen osan rytmiikassa voi kuulla aineksia siitä, tällä kertaa optimistisina, voitokkaina muunnoksina, ensin viulujen laulavan teeman säestyksenä ja sitten iskevänä triolimotiivina:

Kapellimestari John Eliot Gardiner näkee viidennen sinfonian täysin poliittisena teoksena, jossa Beethoven tuo ilmi kannatuksensa Ranskan vallankumouksen aatteille. Hänen mukaansa Beethoven viittaa alkutahdeilla ihailemansa Luigi Cherubinin teokseen Hymne du Panthéon vuodelta 1794 (kuunneltavissa täällä) ja siteeraa finaalissa Roget de Lislen säveltämää vallankumouslaulua Hymne Dithyrambique, erityisesti sen kohtaa ”Laulakaamme vapaudelle”. Tälläkin joidenkin tutkijoiden tukemalla ajattelutavalla on oikeutuksensa, vaikka omasta mielestäni Beethovenin musiikin sukulaisuus mainittuihin teoksiin vaikuttaa melko etäiseltä.

Vielä yksi näkökulma ”kohtalomotiiviin”. Vaikka Beethoven ei elänyt barokin puhuvan musiikin aikana, monet tuolloin syntyneet musiikilliset retoriset kuviot olivat jääneet klassimin soitinmusiikin rakennusmateriaaliksi. On kiehtova ajatus, että jossain kaukana viidennen sinfonian alkumotiivin esihistoriassa häämöttäisi barokin suspiratio-kuvio muunnelmineen. Kuten sinfonian alussa, myös suspiratiossa oleellinen piirre on sen aloittava taukoKuvion avulla ilmaistiin huokailua, surua, alistumista, luopumista. Ajan hengen muuttumista kuvaa, että kohtalonsinfonian ilmaisu on kaiken tämän kääntöpuoli: yksilön hengästynyttä, ulospäin kääntynyttä uhmaa, joka johtaa lopulta täydelliseen voittoon.

Sinfonian toinen osa on As-duurissa kulkeva, kahta aihetta muunteleva Andante con moto. Sen rauhoittava alku on etäistä sukua Pastoraalisinfonian toisen osan idyllille.

Kolmas osa alkaa sellojen ja kontrabassojen aavemaisella kolmisointuaiheella:

Se on toisinto Mozartin tunnetun g-molli-sinfonian finaalin pääteemasta kolmijakoiseksi muunnettuna.

Yhteys saattaisi näyttää sattumalta, jollei Beethoven olisi kopioinut Mozartin teemaa luonnoslehtiöönsä samalle sivulle, jolle hän luonnosteli myös oman teemansa.

Sellojen ja bassojen esittelemä sähäkkä aihe aloittaa fuugamaiseen jäljittelyyn perustuvan triotaitteen…

…jonka jälkeen alun musiikki palaa hiljaisena, ja aavistelevan ylimenotaitteen jälkeen  finaalin duuriteema purkautuu esiin vastaansanomattomalla voimalla.

Osan keskellä palataan vielä hetkeksi scherzon musiikkiin, ennen kuin teos päättyy ”kohtaloaiheen” viimeiseen esiintymiseen ylöspäisenä, optimistisena säestyskuviona ja euforista C-duuria alleviivaaviin perusteellisiin loppusointuihin:

 

Tietoa kirjoittajasta

kpko-beethovenprojekti

Lauri Pulakka on Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin 1. soolosellisti, ohjelmistokoordinoija sekä musiikin tohtori, joka on kiinnostunut vähän kaikesta musiikkiin, historiaan ja elämään liittyvästä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s