Neljäs sinfonia

Beethoven omisti neljännen sinfoniansa kreivi Franz von Oppersdorffille, jonka luona Sleesiassa (nykyisen Tšekin aluella) hän vietti kesäänsä pitkäaikaisen mesenaattinsa, ruhtinas Lichnowskyn kanssa kesällä 1806. Kreivillä oli yksityisorkesteri, joka esitti Beethovenin kunniaksi tämän toisen sinfonian, ja mahdollisesti juuri tässä yhteydessä sovittiin uuden sinfonian säveltämisestä.

Edellisessä postauksessani esittelin teoriaa, jonka mukaan Beethoven olisi säveltänyt neljännen sinfoniansa suuren rakkauden huumassa, kohteena samaisen kesän vierailukohteen, Brunswikin perheen Therese-tytär. Juuri tämän olettamuksen yksityiskohdat on osoitettu vääriksi, mutta todisteiden puutteessa ”rakastunut säveltäjä -teoria” on tietenkin edelleen yksi vaihtoehto muiden joukossa. Olihan Beethoven ystävänsä Wegelerin mukaan ”aina rakastunut”!

Se ainakin näyttää varmalta, että Beethoven eli noihin aikoihin vahvan luomiskauden huumassa. Tämän voi osoittaa yksinkertaisesti luettelemalla viisivuotiskaudella 1803—1808 syntyneitä sävellyksiä: kymmenien pienimuotoisten teosten lisäksi noiden vuosien antia ovat mm. ooppera Fidelio, sinfoniat 3—6, neljäs pianokonsertto, kolme Razumovsky-kvartettoa, D-duuri-viulukonsertto, oratorio Kristus Öljymäellä, Kolmoiskonsertto viululle, sellolle ja pianolle, ”Waldstein”- ja ”Appassionata”-pianosonaatit, A-duuri-sellosonaatti, C-duuri-messu – monet näistä ovat säveltäjänsä tunnetuimpia ja rakastetuimpia teoksia.

Todennäköisintä on, että neljäs sinfonia oli säveltäjälleen kuin hengähdystauko jo aiemmin aloitetun, järjestysnumeron viisi saaneen c-molli-sinfonian kypsyttelyn lomassa: tämä selittäisi paitsi luonnosten puuttumisen myös neljännen ja viidennen sinfonian toisilleen täysin vastakkaiset luonteet.

Neljännestä sinfoniasta ei siis ole säilynyt luonnoksia, mikä on varsin epätavallista, koska Beethovenin sävellystekniikka perustui luonnosten muokkaamiselle. Hän kulki kaikkialla luonnoskirja taskussaan, merkitsi muistiin mieleensä tulleita aiheita ja työsti niitä lopulliseen muotoonsa joskus pitkälläkin aikavälillä. Paraatiesimerkki tästä on yhdeksännen sinfonian kuuluisa Oodi ilolle, jolle säveltäjä alkoi etsiä musiikillista muotoa jo 1790-luvulla, kolmisenkymmentä vuotta ennen sinfonian valmistumista. Mahdollisesti neljänteen sinfoniaan liittyvä luonnoskirja on yksinkertaisesti kadonnut – ehkä rakkauden huumassa…

Neljännen sinfonian säveltämisen aikoihin Beethovenin elämä oli ulkoisesti pitkässä murrosvaiheessa. Takana olivat nuoruusvuosien menestykset pianovirtuoosina; toisaalta asemaa aikalaisten kunnioittamana (joskaan ei välttämättä ymmärtämänä) säveltäjämestarina ei Beethovenilla vielä ollut. Edellisenä vuonna hän oli kokenut Fidelio-oopperansa ensimmäisen version kantaesityksen epäonnistumisen. Maaliskuussa 1806 oopperan uusittu versio koki saman kohtalon. Säveltäjän kuulo-ongelmat pahenivat kaiken aikaa. Näistä kerron pian ilmestyvässä seuraavassa postauksessani.

Neljäs sinfonia sai kantaesityksensä maaliskuussa 1807 tutussa paikassa, Franz von Lobkowitzin palatsissa Wienissä, ja nuottipainos julkaistiin seuraavana vuonna.  Luultavasti kantaesityksen yksityisestä luonteesta johtuen lehdistö ei näytä reagoineen siihen. Myöhemmin samana vuonna teos esitettiin julkisesti hyväntekeväisyyskonsertissa marraskuussa ja ns. Liebhaber-konsertissa joulukuussa. Vuoden 1808 tammikuussa Allgemeine musikalische Zeitung kirjoittaa:

– – – Modernista musiikista puhuminen johdattaa minut luontevasti Beethovenin uusimpaan sinfoniaan B-duurissa, joka esitettiin uudelleen paikallisessa asianharrastajien konsertissa säveltäjän itsensä johtamana. Teatteriesityksessä se ei menestynyt hyvin, mutta, nyt se sai mielestäni hyvin ansaitut suosionosoitukset. Ensimmäinen Allegro on hyvin kaunis, hehkuva, harmonioiltaan rikas, ja menuetilla trioineen on selkeä, omaperäinen luonne. Adagio-osassa toivoisi, ettei melodiaa olisi aivan näin paljon jaettu eri soittimille, virhe, joka toistuu myös Eberlin muutoin niin täyteläisessä ja hehkuvassa d-molli-sinfoniassa.

”Ihan hyvä biisi”, tuntuu arvostelija siis ajattelevan. Saman tyyppinen hyväksyvä asenne toistuu myöhemmissäkin arvioissa.  Jos Anton Eberl (1765—1807) ei ole tuttu nimi, tähän mainioon säveltäjään voi tutustua vaikkapa täältä.

Vaikka neljättä sinfoniaa ei tulkitsisi ohjelmallisena rakkaudenjulistuksena, sen elämänmyönteinen elinvoima on vastaansanomatonta. Valoisat tunnelmat hallitsevat läpi teoksen. Pääsävellaji B-duuri ei vielä vakiinnu teoksen aavistelevassa johdannossa:

Beethoven jatkaa jo ensimmäisessä sinfoniassa alkanutta ”kuulijan harhauttamista” kuljettamalla tämän eri sävellajien kautta kohti Allegro vivace -jakson riemullisen pääteeman esiinpurkautumista.

Sinfonian johdannosta tulee mieleeni Gustav Mahlerin (1860—1911) ensimmäisen sinfonian johdannon sointikenttä. Siinä missä Beethoven käyttää alaspäistä terssiä, Mahlerilla on kvartti, oman sinfoniansa ydinmotiivi.

Mahdollisten vaikutteiden ketjua voi seurata myös taaksepäin: Haydnin sinfonian nro 102 johdanto on saattanut olla vähintäänkin Beethovenin alitajunnassa:

Joidenkin mielestä Haydnin sinfonia oli muutenkin Beethovenin esikuvana. Ainakin teosten sävellaji ja elämänmyönteinen perusasenne ovat yhteneväisiä, mutta kyseessä lienee ennemminkin Beethovenin paluu klassiseen tyyliin yleisellä tasolla kuin mikään jäljittely – Eroican jälkeen hän ei varmastikaan tarvinnut esikuvia säveltämiseen. Robert Schumann ilmaisi ajatuksensa neljännen sinfonian klassisuudesta runollisesti kuvaamalla sitä ”kreikkalaiseksi neidoksi kahden pohjoisen jättiläisen välissä”.

Usein toistetun fraasin mukaan Beethovenin järjestysnumeroltaan parittomat sinfoniat ovat eteenpäinsuuntautuvia, sinfoniaa sävellysmuotona uudistavia teoksia, kun taas järjestysnumeroltaan parilliset sinfoniat luovat katseen taaksepäin, klassismin perinteisiin. Kuudes sinfonia jää tämän jaottelun ulkopuolelle ohjelmallisuudessaan. Ensimmäinen, kolmas, viides, seitsemäs ja yhdeksäs sinfonia ovat perinteisesti olleet suositumpia ja myös soitetumpia teoksia kuin niiden järjestysnumeroltaan parilliset sisaret. Totta on, että näiden teosten sävelkieli vastaa monilta osin kuvaa Beethovenista romanttisena sankarihahmona, joka kohtaloaan uhmaten seuraa sisäistä kutsumustaan. Tästä näkökulmasta neljännen ja kahdeksannen sinfonian klassismi saattavat vaikuttaa jopa taka-askeleilta, harhautumisilta Eroican ja Kohtalonsinfonian viitoittamalta tieltä.  Ongelmana tässä on kuitenkin ennemmin näkökulman suppeus kuin ”parillisten sinfonioiden” taantumuksellisuus. Esimerkiksi neljännen sinfonian rytminen energia on Beethovenin sävelkieltä omimmillaan, elinvoimaisimmillaan.   Myöskään kronologia ei tue ”taka-askel-teoriaa”: sävelsihän Beethoven neljättä ja viidettä sinfoniaansa samanaikaisesti.

Toista osaa  hallitsee sykkivä rytmimotiivi, joka osan edetessä kontrastoituu monin tavoin melodisiin aiheisiin.

Kolmas osa on joissain lähteissä otsikoitu menuetiksi, mutta luonteeltaan se on Beethovenille tyypilliseen tapaan kaukana perinteisestä hovitanssista.

Tässä osassa Beethoven käyttää ensimmäistä kertaa myöhemmin usein soveltamaansa rakennetta, jossa kontrastoiva Trio-jakso soitetaan uudelleen ”Menuetti-jakson” kertauksen jälkeen. 

Kautta sinfonian Beethoven käyttää vivahteikkaassa orkesteroinnissaan monia tuoreita ratkaisuja: tästä mainio esimerkki on jousien ikiliikkujamaisten, riemukkaasti skenöivien kuudestoistaosakuviointien  siirtyminen hetkeksi fagotille  teoksen finaalissa:

Seuraavalla kerralla kirjoitan ensi lauantain (13.4.) konsertin alkunumerosta, Prometheus-balettimusiikin alkusoitosta ja siitä, mihin pisteeseen Beethovenin ura ja elämä olivat edenneet 1800-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lähetessä loppuaan.

Tietoa kirjoittajasta

kpko-beethovenprojekti

Lauri Pulakka on Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin 1. soolosellisti, ohjelmistokoordinoija sekä musiikin tohtori, joka on kiinnostunut vähän kaikesta musiikkiin, historiaan ja elämään liittyvästä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s