Jo Tenavat-sarjakuvassa se tiedettiin: Beethoven syntyi 16. joulukuuta vuonna 1770. Tämä on nykyään yleisesti hyväksytty fakta: kun KPKO:n yhtye oli viime syksynä Vitsarin koulussa esittelemässä Pastoraalisinfonian luonnonläheistä maailmaa, täsmällinen vastaus tuli kysyttäessä kuin apteekin hyllyltä eräältä kakkosluokkalaiselta.
Säveltäjä itse ei ollut asiasta aivan yhtä varma. Huolimatta ystäviensä, kuten Ferdinand Riesin ja Franz Gerhard Wegelerin toimittamista todistuskappaleista hän halusi uskoa syntyneensä vuonna 1772. Wegelerille hän kirjoitti vuonna 1810:
Mutta yksi asia sinun tulee muistaa, nimittäin että oli olemassa ennen minua syntynyt veli, joka sai myös nimekseen Ludwig, ja lisäksi nimen Maria, mutta joka kuoli. Jotta ikäni saataisiin epäilyksettä selville, tämä veli täytyisi ensin löytää, koska tiedän, että tässä suhteessa on tehty virhe ja minun on sanottu olevan vanhempi kuin olen. Valitettavasti olen elänyt tietämättä ikääni – – – .
Beethovenin vanhempien esikoispoika oli kastettu huhtikuun toisena päivänä vuonna 1769 ja saanut nimekseen Ludwig Maria. Poika eli vain kuuden päivän ajan. Reilut puolitoista vuotta myöhemmin (17.12.1770) kastettu todennäköisesti vuorokauden ikäinen toinen poika sai myös nimekseen Ludwig. Jostain syystä tämä meille tutumpi Ludwig ei hyväksynyt oikeaa syntymävuottaan. Saatuaan ystäviensä avustuksella Bonnin pormestarintoimiston allekirjoittaman syntymätodistuksen, josta ilmeni kasteen tapahtuneen 17. joulukuuta 1770, jääräpäinen Beethoven kirjoitti sen takapuolelle: ”1772. Kastetodistus on näköjään virheellinen, koska oli olemassa ennen minua syntynyt Ludwig.”
Syyn Beethovenin sekaannukseen on sanottu olleen se, että hänen isänsä väärensi syntymävuoden saadakseen pojan vaikuttamaan ikäistään nuoremmalta, ”uudelta Mozartilta”. Mahdollisesti isä toimikin näin, mutta tiettävästi Beethovenin perhepiirissä syntymävuoden uskottiin olevan 1771, eli ihmelapsen nuorennusleikkaus olisi ollut varsin kohtuullinen. Vasta Beethovenin muutettua Wieniin 1790-luvulla myöhäisempi vaihtoehto alkoi esiintyä yleisemmin. Väärä syntymävuosi päätyi myös lähdeteoksiin, samoin kuin toinen, parasta lööppiainesta oleva vaihtoehtoinen totuus:
Tällaista informaatiota jakoi vuoden 1810 vaiheilla arvovaltainen ranskalainen teos Dictionnaire historique des musiciens, artistes et amateurs, morts ou vivans….: tekijöinä Alexandre Choron ja François Fayolle. Sama valeuutinen ”eräästä aikamme nerokkaimmista säveltaiteilijoista” päätyi vuonna 1814 tunnettuun saksalaiseen tietosanakirjaan ”Conversations-Lexicon oder encyclopädisches Handwörterbuch für gebildete Ständ”:
Preussin kuningas Fredrik Wilhelm II (1744—1797) oli edeltäjänsä, maineikkaan Fredrik Suuren (joka myös on mainittu Beethovenin isäkandidaattina!) veljenpoika ja Ruotsi-Suomen kuninkaan Kustaa III:n serkku. Huilua soittaneeseen setäänsä tätä sellistikuningasta yhdisti rakkaus musiikkiin, mutta sotaisuus ei ollut hänen alaansa; hän keskittyi mieluummin taiteeseen ja naisseikkailuihin. Fredrik Wilhelm II oli nimittäin varsin viriili hahmo. Hänen nuorena solmimansa ensimmäinen avioliitto päätyi eroon molempien osapuolten uskottomuuden vuoksi, ja toisen avioliittonsa aikana hänellä oli pitkäaikainen rakastajatar (jonka kanssa hän sai viisi lasta) sekä peräjälkeen kaksi ns. morganaattista avioliittoa, joista hänellä oli yhteensä seitsemän lasta, nämä siis ”virallisten” kuuden jälkeläisen lisäksi. Ansioistaan kuningas sai kansan suusta lempinimiä, kuten epäilemättä ironisesti lausuttu der Vielgeliebte (”monien rakastama”) ja huomattavasti realistisempi der dicke Lüderjahn (”lihava irstailija”).
Monet säveltäjät – tunnetuimmasta päästä Haydn, Boccherini ja Mozart – omistivat teoksia Fredrik Wilhelm II:lle. Beethoven vieraili Preussin hovissa vuonna 1796 ja omisti sellosonaattinsa opus 5 kuninkaalle saaden lahjaksi kultakolikoilla täytetyn nuuskarasian, jonka hän ylpeänä totesi olevan niin hieno, että ”se olisi kelvannut lahjaksi diplomaatille”. Ehkä isyyshuhu on saanut alkunsa tämän vierailun aikana, kuninkaan maineeseen se ainakin on sopinut täydellisesti. Mitään erityistä yhdennäköisyyttä kuninkaan ja Beethovenin välillä ei näytä olleen:
Tarina ylhäisestä syntyperästä oli säveltäjän itsensä tiedossa, mutta hän oli varsin passiivinen sen kumoamisessa. Vielä vuonna 1826 hän kirjoitti ystävälleen Wegelerille:
Kerrot, että minun on jossain sanottu olevan edesmenneen Preussin kuninkaan poika. No, sama asia kerrottiin minulle kauan sitten. Mutta olen omaksunut periaatteen, etten sen enempää kirjoita itsestäni mitään kuin vastaa mihinkään minusta kirjoitettuun. Siksi jätän mielelläni sinun tehtäväksesi kertoa maailmalle vanhempieni ja erityisesti äitini kunniallisuudesta.
Tuollaisessa yhteydessä on toki tarpeen korostaa erityisesti äidin korkeaa moraalia, mutta alkoholisoitunutta, monenlaisiin vaikeuksiin ajautunutta isäänsä Beethoven ei juuri arvostanutkaan. Ankaran ihmelapsikasvatuksen kohteeksi joutuneen pojan traumoilla ei tällä kertaa tarvitse sen enempää spekuloida, niistä saa aavistuksen katsomalla tuntemattoman taiteilijan 13-vuotiaasta Beethovenista tekemää vakavailmeistä muotokuvaa:
Muusikkona toiminutta isoisäänsä – jälleen yhtä Ludwig van Beethovenia – säveltäjä sen sijaan kunnioitti suuresti; tämän muotokuva kulki hänen mukanaan muutosta muuttoon aina kuolemaan saakka.
Vielä yksi vaihtoehtoinen näkemys Beethovenin syntyperästä: jokin aika sitten esitettiin teoria, että hän olisi ollut taustaltaan afrikkalainen ja että hänen etninen alkuperänsä olisi salattu jälkipolvilta, mutta että hänen todellisen kulttuurisen taustansa voisi kuulla hänen musiikistaan, erityisesti sen rytmiikasta. Teorian mukaan aikalaiset olivat tietoisia asiasta, mutta Beethovenin alkuperää peiteltiin mm. puuteroimalla hänen kasvonsa ja käyttämällä muotokuvissa sijaismalleja. Mielikuvituksellisen näkemyksen taustalla on sen verran historiaa, että Beethovenin suvun juuret ovat aikoinaan Espanjan hallitsemalla Flaaminmaalla, ja tätä kautta yhteys pohjoisafrikkalaiseen maurien kulttuuriin on mahdollinen. Teorian tueksi on otettu säveltäjän improvisaatiotaidot ja kehitelty virheellisiä oletuksia Beethovenista aikoinaan käytetyistä lempinimistä, kuten ”espanjalainen” tai ”mauri”, ja ajateltu eräiden hänen muotokuviensa todistavan tummasta ihonväristä:
Historiantutkijat eivät ole löytäneet mitään todisteita näille ajatuksille, mutta ainakin ne osoittavat säveltäjän musiikin universaalisuuden!
Beethoven 2018—2020 